Joulu tuli, oli ja meni - ja sitten vaihtui vuosi. Yleensä olen aloittanut vuoden lukemalla uudestaan James Leo Herlihyn kirjan Aquariuksen aika (The Season of the Witch), mutta nyt tuli aloitettua vuosi hieman synkemmällä kirjalla, Vita Andersenin kirjoittamalla novellikokoelmalla Suu kiinni ja ole kaunis (Hold kæft og vær smuk), joka ilmestyi alkukielisenä vuonna 1978. Seuraavana vuonna Andersen sai Boghandlernes Gyldne Laurbær -nimisen tanskalaisen kirjallisuuspalkinnon kokoelmasta. Suomeksi kirja julkaistiin vuonna 1980 Kaarina Liljannon suomentamana.
Novellikokoelma koostuu kahdestatoista novellista, jotka ovat synkkiä tarinoita naisten elämän pimeimmistä puolista. Päähenkilöt ovat tyttöjä ja naisia, joiden ikä vaihtelee esiteini-iästä vaihdevuosien kynnykselle, ja kaikki viettävät onnetonta elämää. Novelleissa kerrotaan pedofiilisesta hyväksikäytöstä, hylätyistä lapsista jotka siirtyvät lastenkodin ja kasvatuskotien välillä, raiskauksista, itsemurhayrityksistä, alisteisessa suhteessa elämisestä, alkoholismista. Naisten elämä on tyhjää ja rakkaudetonta, ja he yrittävät täyttää elämänsä ostamalla velaksi erilaisia hyödyttömiä tarvikkeita, joihin heillä ei edes ole varaa, kuten liian pieniä vaatteita. Vaatteita, joihin he eivät kuitenkaan koskaan mahdu: laihdutuskuurin aloittaminen synnyttää tuskan omasta ylipainosta, ja tuska torjutaan ahmimalla kaikenlaisia herkkuja.
Naiset kärsivät turhasta rakkaudenkaipuusta, johon tyydytystä etsiessään he vain tulevat hyväksikäytetyiksi. Novellien naiset alistuvat miesten mielivaltaan, koska kaiken toivottomuuden keskellä heissä elää pieni toivo, että jos he vain ovat kiltisti, jos he pitävät suunsa kiinni ja ovat kauniita, elämä muuttuu onnelliseksi kuin taikaiskusta. Kaikki syyttävät itseään siitä, että ovat onnettomia, ja kuvauksesta paistaa läpi, että päähenkilöt uskovat että eivät vain ole onnistuneet olemaan tarpeeksi mukautuvaisia ja kauniita saavuttaakseen onnen.
Novellikokoelman kuvaama maailma on hyvin lohduton. Naiset elävät sukupolvi toisensa jälkeen noidankehässä, josta eivät pääse murtautumaan ulos. Onnettomat, hyväksikäytetyt naiset saavat ei-toivottuja tyttäriä, jotka kasvavat tuntien syyllisyyttä äitinsä masennuksesta. Tytöt joko elävät yksin epätasapainoisen äitinsä kanssa tai kiertävät lastenkotien ja sijoituskotien väliä. Nuoret epävarmat naiset eivät päädy onnelliseen suhteeseen, vaan jäävät hyväksikäytetyiksi alisteiseen suhteeseen tai kokevat tuskallisen avioeron. Jo kolmikymppisenä naisella saattaa olla viisi lasta viideltä eri mieheltä. Ikääntyvät, avioeron tai useampia läpi käyneet naiset etsivät rakkautta, mutta ovat niin alistuneita, että eivät luota itseensä. Heidän kohtalonaan on vain päätyä hyväksikäytetyiksi ja raiskatuiksi. Äidit siirtävät ongelmansa tyttärilleen, jotka kasvavat ja saavat omia tyttäriä, joille siirtävät edelleen äitiensä ja isoäitiensä ongelmat ja tuskan.
Kirjailija Vita Andersen syntyi vuonna 1944. Hän vietti ison osan lapsuuttaan lastenkodeissa ja sijoitusperheissä, ja kirjoittaa omien kokemustensa pohjalta. Tämä panee miettimään - mikä osa esimerkiksi lukemani novellikokoelman kirjoituksista on todenmukaista kuvausta, ja mikä mielikuvituksen tuotetta? Voiko elämä olla niin synkkää ja toivotonta kuin kokoelman novelleissa? Tietenkin novelleissa on jotain, johon naiset voivat yleisellä tasolla samaistua - onhan meitä vielä melko äskettäin kasvatettu siihen, että tytöt ovat siistejä, kilttejä ja hiljaisia. Novelleissa on kuitenkin kaikki tämä viety äärimmäisyyksiin.
Tiedän kyllä hyvin, että narsisteja on olemassa. Tiedän, miten narsistin uhri vähitellen alkaa ajatella, että vika on hänessä, että hän ei vain käyttäydy niin kuin pitäisi, ja että jos hän vain osaisi käyttäytyä oikein ja tehdä oikeita asioita, kaikki olisi hyvin. Jotkut uhrit jäävät uhrin asemaan, ja uskovat sen että ovat huonoja ja surkeita ja väärin käyttäytyviä, niin kuin narsisti syöttää heidän päähänsä. Jotkut uhrit taas keräävät jostain voimia, ja murtautuvat ulos noidankehästään. Toivotan kaikille narsistien uhreille voimia. Toivon, että he eivät jää surkeutumaan ja tylsistymään narsistin mielivallan alle, vaan pääsevät tavalla tai toisella pois noidankehästä, ja voivat aloittaa elämän voimakkaana, itseensä uskovana naisena (tai miehenä). Narsistien uhreille on Suomessakin tukijärjestö, Narsistien uhrien tuki ry, joka vertaistuen lisäksi pyrkii tekemään narsistista oireyhtymää tunnetummaksi ainakin viranomaisten piirissä.
Tämä oli hieman synkkä vuoden aloitus, mutta toivotan kaikille hyvää uutta vuotta. Tehkää tästä vuodesta parempi kuin mitä mennyt vuosi oli. Muistakaa uskoa itseenne, ja siihen että te osaatte, te voitte, te pystytte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti